|
|
Kivenkantaja
|
Style: Viking Metal.
Year: 2003. Playtime: 53:48 |
 |
MUSICA Soundcheck: |
Votes: 8
 |
KremneZyom (25.09.2007 20:07:08) | |
|
| ||
|
Vit Belov (21.03.2007 12:13:28) | |
|
| ||
|
Midnight Sun (08.05.2006 18:28:53) |  |
|
Одно обидно - мелодия в Matkan lopussa честно спижжена из русской революционной "Смело мы в бой пойдем", написанной в начале прошлого века (хоть и написано, что она финская народная))), за что -0.5 балла. А в остальном - шедевр | ||
|
Lyra (27.07.2005 03:45:25) |  |
|
необыкновенная атмосфера | ||
|
Masha Scream (19.06.2005 11:40:25) | |
|
Безподобно!!!!!!!!!! | ||
|
|
TRACKLIST: |
|
01 Rauniolla 02 Unohduksen Lapsi 03 Jumalten Kaupunki/Tuhatvuotinen Perinto 04 Kivenkantaja 05 Tuulen Tytar/Soturin Tie 06 Matkan Lopussa * All songs written & performed by Moonsorrow except * music: traditional finnish song Ville Seponpoika Sorvali - vocals, bass, fretless bass, door, choir - Henri Urponpoika Sorvali - keyboards, rhythm guitars, 6-string acoustic guitar, mouth harp, pedal harmonium, accordion, clean vocals, backing vocals, choir - Marko Tarvonen - drums, percussion, 12-string acoustic guitar, backing vocals, choir Mitja Harvilahti - lead and rhythm guitars, backing vocals, choir Lord Eurйn - arpeggiator, choir - Guest musicians Petra Lindberg: vocals Hittavainen: fiddle Janne Perttilд: choir Stefan Lejon: choir Recorded at Tico Tico Studios in November/December 2002. Produced by Moonsorrow, mixed by Ahti Kortelainen. Mastered at Finnvox Studios in December 2002 by Mika Jussila. Fiddle recorded at Studio Ragnarцk by Henri Sorvali. Pedal Harmonium recorded on Ragnarцk Mobile by Baron Tarwonen. Petra Lindberg's vocals recorded at Tumbleweed Studios by Jocke. |
|
|
LYRICA: |
|
RAUNIOILLA ASKELMILLA esinдytцs MAAILMALLE Kuun vielд varttuessa kulki kuiskaus pддllд veen kaukaa. Aallot levotonna lцivдt vasten sateen pieksemдд rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla pohjoisen taivaan. Vain yksinдinen vire tuulen soi. Keihдs karhunkaatajan maassa saaliin vierellд vartoi vaiti suurta laivaa saapuvaa. Ei kukaan tiennyt nдhdд sarastukseen ja pдivд laski taas. Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden, nдin saapuu tuho jumalten maailmaamme. On tullut se aika jolloin auringon pyцrд veren vuodatuksesta katkeaa. Liput kauniit liehuen airut rantakiville astuu. He miekoin meitд tervehtivдt, vapaudesta puhua saavat. Loimet vieraat yllдnsд puiseen ristiin veriveli tarttuu. Hдn suden mahdin mielii taltuttaa. Keihдs karhunkaatajan vastaan kддrmekieltд nyt nousee ja iskee lдpi kurjan sydдmen. Vaan eivдt sankarit enдд nouse raunioille ja laulumme tuuli vie. Kuulkaa suru metsien halki aikojen, on pyhдt kivet kaadettu ja kansa voipunut. Valtaa kuoleman sylistд uhmaa terдs vдlkkyen. Tuoni kдsissд jumalten, maine miehen ikuinen. Jo syttyvдt nuo soihdut, ne ruumiit kдrventдvдt ja syyttцmien sielut tuomitaan. Kuinka riistдvдt he jumalat nyt viereltдmme, vaikenevat tuhannet edessд murhaajan. Kirveenkuva rinnalla karhun lailla taistellen, Ukon voima sydдmessд vielд kaatuu viimeinen. RAUNIOILLA loppunдytцs UNOHDUKSEN LAPSI Katkennut terд kдdessдni, verivana rinnallani. Vain tyhjд huotra maahan tallattuna seuraa kun lдhden taas. On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. Veistettyд lihaani pelko jдytдд. Tuo viima hyytдvд nimeдni kuljettaa. Punainen veri piirtдд merkin maahan routaiseen. Vuoren rinnettд huurre kapuaa. Kuin hetkeддn odottaen laelle kotka vain jдд. Taas vaihtaa tuuli suuntaa, se vainajia syleilee ja kivet murentaa. On metsд autio ja pilvet paenneet. Katson henki hцyryten kun kaikki hiljalleen jддtyy. Vain viima hyytдvд nimeдni kuljettaa. Lopulta tiedдn sen mitд tulin tдyttдmддn. Vuoren rinnettд taivas kuristaa. Pelotta tarkkailee hдn jonka siivet vielд kantavat. Yksin tuulta vastassa seisoo orpo taistojen. Siintдд metsд keihдiden rannassa taivaan punaisen. Se raivo lailla ukkosen silpoo rivit nцyrtyvien. Sudet talosta kuoleman suovat henkдyksen viimeisen. Yksin tuulta vastassa on lapsi tuon teurastuksen. Ei vanhus sano sanaakaan, vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat. Multaan hautaan kappaleet raudan vдsymдttцmдn. Matkan lopussa ei jдljelle jдд mitддn. Vielд viima hyytдvд lauluani kuljettaa. Merkki routaisessa maassa aikaan katoaa. Vuoren rinnettд huurre kapuaa. Kuin hetkeддn odottaen laelle kotka vain jдд. Siivet revitty mutta kynnet valmiina loppunsa kohtaamaan. Sodan maailmaa pimeys kuristaa. Pelotta tarkkailee hдn jonka silmдt vielд nдkevдt. TUHATVUOTINEN PERINTЦ alkusoitto Tuhannen vuotta olemme kulkeneet eksyksissд, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! edessдmme avautuu tie jumalten kaupunkiin. JUMALTEN KAUPUNKI Tuon laakson pohjalla taivaiden tornien ympдrцimдnд. Joet vilkkaat risteдvдt aikaa ammoista kuljettaen. Saattue pysдhtyy lдmpimддn sateeseen. Jossain kaukaisuudessa pronssitorvi soi - kuunnelkaa! Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alaspдin. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Ukkonen valaisee seinдmдt vuorten jylhien. Vesi rummuttaa kattoa metsдn sen kansaa raviten. Tuhannen vuotta kulunut kai on siitд kun tддltд lдhdimme. Vihdoin olemme kotona kaupungissa ikuisten. Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alaspдin. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Puisen pцydдn ддrellд esi-isдt juhlivat. Sirpaleissa rikotun lumouksen jalat veressд tanssien. Vesi kadonneen jдrvenselдn iдisyydessд lepдд. Heikko pinta peilityyni vдreilee vain kosketuksesta ihmisen. Tuhannen vuotta ja veljet toisensa pettдvдt. Niin jumalten kaupungin kauneus edessдmme katoaa. KIVENKANTAJA Ддrellд veden luodolla istuen polviin pддnsд painaneena. Laineet kolean tuulen syleilyssд taakkansa saavat kantaakseen. Nдhnyt on tulta, nдhnyt on kuolemaa mies petojen kasvattama. Nдhnyt on hдvityksen kansansa, nдhnyt mitд ei voi unohtaa. Taivaille vannonut ikuista vihaa kantaja miekan ruosteisen. Kantaja kiven kironnut kuninkaita, polttanut maat takanaan. Laaksoihin kдrsimysten, virtaan vetten katkeruuden. Polkuja seuraamatta painon alle musertuen. Ддrellд veden kurjalla karilla hahmo raskain aatoksin. Yksin kiroaa, hiekalle laskee kiveenhakatun kohtalon. Ei aukene taivas, ei nouse tuuli, pilvet rantaa varjostavat. Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa matkaaja tyhjддn huomiseen. Sitд surua ei voi unohtaa, ei kiveд jalkoihin laskea. Sitд vihaa ei voi tukahduttaa, on hulluus kiven painona. TUULEN TYTДR Kuule kuinka tuulen tytдr laulaa kaunista lauluaan. Kuinka henkдyksensд lumpeita hiljaa liikuttaa. Syvддn vihreддn silmien noiden valo tдhtien lankeaa. Sydдmessддn voima kuin heleд nauru joka kantaa maailmain taa. Aikojen saattoon tuulen tytдr laulaa kaunista lauluaan. Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa. Hellд kдtensд metsдn kehtoa keinuttaa. SOTURIN TIE Suuri on hдnen vдkevyytensд, valtava hдnen voimansa. Karuilla mailla kasvanut mies alla jдisen tuulen. Vain vire joukkonsa johtaa myrskyn silmдstд tyveneen. Soturin tie on mainettaan kantaa, ei miekkaansa maahan laskea saa. Soturi, sankari, viitan kultaisen kantaja. Taisteluun, kuolemaan, tiellд jumalten kaupunkiin. MATKAN LOPUSSA Painavi mieleni kuin kaikki maa. Vaipuu jo eloni sammalten taa. Ikihonkain siimekseen yksin nyt jддn. Menneet on linnut sen, lehvдt vain nддn. Sulkeutuu maailma kerran ihmisen eestд. Laulunsa viimeinen taivaisiin soi. Syцmmeni kyyneleet kuin kastetta ois. Mukana tuulen ne kulkeutuu pois. Sulkeutuu maailma kerran ihmisen eestд. Laulunsa viimeinen taivaisiin soi. |
|
|
MUSICA SEARCH: |
|
|
MORE SEARCH: |
| ||||
|
|
|
E-mail additions and amendments for these pages to:
musica@mustdie.ru
